"Desde que el hombre abandono la naturaleza, quedo huérfano y sin sabiduría” "Siita lahtien kun ihminen hylasi luonnon, jai han yksin ja ilman viisautta." (V.M.S.A.W) Yksi asia, jota olen herannyt miettimaan taman matkan aikana on se, kuinka kauaksi me, ihmiset, olemme eksyneet luonnosta. Jos palataan ajattelun alkujuurille; kaikkihan ON alunperin lahtoisin luonnosta. Esitan melko pienen ja vahapatoisen esimerkin. Esimerkiksi mina, vaikkakin melko paljon elamassani luonnossa ja maaseudulla aikaa viettaneena, huomasin kummastelleeni sita, kuinka Puerto Quitossa Ecuadorissa kavimme vain repaisemassa pihapensaasta lehtia teehemme. Mita, voiko noinkin tehda?? Eiko olisi turvallisempaa kayttaa teepusseja? Itseasiassa muistan ihmetelleeni lapsena myos sita, kun mummo kavi taittamassa ojasta nokkosia, joista teki vesihauteen hiustenpesua varten. Mita, voiko se olla hyva hiuksille??? Eiko olisi parempi kaivaa esille shampoopullot? Ja kuinka moni uhra...