Roskat
Taalla Andien maissa matkaillessa yksi asia, minka nakyvyyteen ei voi millaan olla kiinnittamatta huomiota, on roskat. Parhaimmatkin luontokokemukset ja maalaisidyllit pilaa usein (eli melkein aina) allottavat roskat lojumassa milloin missakin joen pientareilla tai pelloilla. Taalla on tullut hyvin selvaksi, mika roskien lopullinen sijoituspaikka on ja roskien minimoimishalu (eli suomeksi se, ettei tuota mitaan, mika paatyy roskaksi) on kasvanut erittain paljon.
Roska-teema on paljon nakyvampi taalla kuin Suomessa, koska taalla "kaatopaikkoina" toimivat usein teiden posket, joet ja vaikkapa rinteet. Perussa luin paikallisesta lehdesta, etta n. 80% perulaisten roskista paatyy kasittelemattomana luontoon! Ecuadorissa Puerto Quitossa(vapaaehtoistyopaikka) tama vaikutti myos olevan asianlaita, silla naimme omin silmin kuinka rekat kippasivat kaupunkilaisten roskat alas keskustan kupeessa sijaitsevalta rinteelta (kaupungin puoleiselle seinustalle vielapa, etta nakyvyys roskiin oli oikein hyvin taattu) ja sielta ne sitten valuivat vaan sorona rinnetta alas. Naimme rinteen vieressa rakenteilla olevan jattimaisen syvan kuopan, joka oli paallystetty pressulla. Kuulimme jalkeenpain, etta roskat aiotaan haudata sinne. Out-of-sight out-of-mind tuntuu olevan taalla monesti roskaongleman ratkaisutapa. Vapaaehtoisprojektimme vetaja Leo suunnitteli haisevaa hyokkaysta paikallisviranomaisia vastaan, jossa Leo porukoineen kavisi heittamassa roskat kaupungintalon portaille, vastalauseena asian hoitamattomuuteen. En tieda toteuttivatko aikeensa :)
Jotenkin katsellessaan roskia paivittain lasottamassa niin out-in-the-open, alkaa vain miettia, etta milloinkahan oikeasti tulee se paiva vastaan, etta hukumme omaan torkyymme. Roskien hautaaminen maan alle tai vesistojen katkoihin ei tarkoita, etta roskat katoaisivat taikatempunomaisesti olemattomiin, vaan siella ne ovat, eika suinkaan tekematta mitaan, vaan ne saastuttavat! Ja ongelma on universaali. Kaatopaikalla vierailu voisi olla jokaiselle hyvin silmia avaava kokemus!
Ja samalla kun hukumme omiin roskiimme, yritykset pyrkivat takaamaan, etta kaikkea on varmasti saatavilla mita pienemmissa ja "katevimmissa" pakkauskoissa. Kun alkaa kiinnittaa huomiota pakkausmateriaalin maaraan, muovia tosissaan huomaa olevan IHAN JOKA PAIKASSA! (Tata aihetta kasitellaan hauskasti suomalaisessa Katastrofin ainekset-Perhe oljydietilla- leffassa, kannattaa katsoa!)
Joten, paatin yrittaa tehda asialle jotain.
Taalla 10-tuntisilla (ja yli) bussimatkoilla peppuaan puuduttaessa huomasin kuinka tuli tavaksi natustella kaikkea mahdollisimman epaterveellista (kekseja, karkkeja), joista tuloksena sai huonon olon ja roskaa, joka ei maadu eika sita myoskaan voi juurikaan mitenkaan uudelleen kayttaa. Ratkaisu: LUONNONPAKKAUSMATERIAALIssa olevat evaat, eli hedelmat sun muut, joita voi hyvalla omalla tunnolla mattaa mahaansa kilokaupalla ja saada kevyen olon ja maatuvaa jatetta. Olen myos kunnostautunut maissin rouskuttajaksi talla matkalla. Maissia myydaan yleensa joka paikassa ja sen voi usein ostaa omassa pakkausmateriaalissaan, eli lehteen kaarittyna.
Toinen ilahduttava asia, minka olemme loytaneet, on vesipullojen taytto! Vaikkakin tarjonta on viela harmittavan vahaista, jotkut kahvilat tarjoavat mahdollisuutta tayttaa vesipullosi. Maksat vahemman kuin uudesta pullosta ja valtyt muovin ostolta. Tassa matkanvarrelle osuneita paikkoja, joissa vesipulloja voi tayttaa:
Muovipusseja valttaessamme olemme saaneet ihmettelevia tai huvittuneita katseita. Esim. hedelmia ostaessa olen huomannut kuinka monet myyjat kayttavat minimuovipusseja ja pakkaavat melkein jokaisen hedelman omaan pussiinsa ja lopuksi antavat viela yhden ison muovipussin, jonne pikkupussit voi laittaa. Ratkaisu: Niinkuin kotonakin, pyrimme kayttamaan ostoksilla kangaskassia (tai saat hyvan syyn ostaa ihanan paikalliskasityona tehdyn varikkaan kassin) ja kieltaytymaan kohteliaasti muovipusseista. Kun olemme kertoneet viela lyhyessa sivulauseessa miksi kayttaydymme nain massasta poikkeavalla tavalla, oudoksuvat katseet muuttuvat yleensa aina hyvinkin yhteisymmartaviksi.
Tassa aika niskakarvojanostattava slide-show muovipusseista: http://www.unep.org/themes/consumption/pdf/The_Dangers_of_Plastic_Bags.pdf
En halua mitenkaan osoitella syyttavalla sormella paikallisia pain, jotka tiedon ja resurssien puutteen vuoksi kippaavat roskansa suoraan luontoon. Kuvaavaa oli mielestani ystavamme Pablon, n. nelissakymmenissa olevan Perulaisen maalaiskylan asukin, kommentti Hollannista saamistaan ensivaikutelmista (seuraamme hanen ensimmaista matkaa Euroopassa videoiden avulla), jossa han ihmetteli, ettei roskia ja muovia nay juuri missaan! Taalla paikalliset joutuvat tuijottamaan niita joka paikassa ja elaimet usein laiduntamaan roskien tayttamilla niityilla.
Mutta matkailijat! Meilla on mahdollisuus toimia esimerkkina! Halusin kirjoittaa tasta aiheesta juuri sen takia, etta taalla, jos missa, olisi erittain tarkeaa miettia omien jatostensa maaraa! Kun useissa paikoissa ei ole edes minkaanlaisia toimivia kierratysmahdollisuuksia, silla on todellakin paljon valia, kuinka paljon ja millaista roskaa tuotamme. Nyt kun itse otin missiokseni vahentaa jatteen (kaiken paitsi bio) maaraa ronskisti, saan vain kaihoisasti katsoa vesikielella karkkeja ja suklaapatukoita etc. kaupoissa. MUTTA, kuten jo aiemmin sanoinkin, tuleepahan syotyakin terveellisemmin ja muutenkin tekemiselle tulee hieman merkitysta, kun tiedat, etta sinulla on erittain hyva syy toimia nain.
Todellakin, kaikki voivat vahentaa roskien maaraa, se ei ole avaruusfysiikkaa vaan yksinkertaisia asioita, jotka riippuuvat yleensa vaan omasta viitsimesta.
 |
| Mina ja roskat Otavalossa, Ecuadorissa |
 |
| Luontopolun kauniita nahtavyyksia Copacabanassa, Boliviassa... |
 |
| Rannat ovat niin ihanan kauniita.. (Kuva Ecuadorista) |
Roska-teema on paljon nakyvampi taalla kuin Suomessa, koska taalla "kaatopaikkoina" toimivat usein teiden posket, joet ja vaikkapa rinteet. Perussa luin paikallisesta lehdesta, etta n. 80% perulaisten roskista paatyy kasittelemattomana luontoon! Ecuadorissa Puerto Quitossa(vapaaehtoistyopaikka) tama vaikutti myos olevan asianlaita, silla naimme omin silmin kuinka rekat kippasivat kaupunkilaisten roskat alas keskustan kupeessa sijaitsevalta rinteelta (kaupungin puoleiselle seinustalle vielapa, etta nakyvyys roskiin oli oikein hyvin taattu) ja sielta ne sitten valuivat vaan sorona rinnetta alas. Naimme rinteen vieressa rakenteilla olevan jattimaisen syvan kuopan, joka oli paallystetty pressulla. Kuulimme jalkeenpain, etta roskat aiotaan haudata sinne. Out-of-sight out-of-mind tuntuu olevan taalla monesti roskaongleman ratkaisutapa. Vapaaehtoisprojektimme vetaja Leo suunnitteli haisevaa hyokkaysta paikallisviranomaisia vastaan, jossa Leo porukoineen kavisi heittamassa roskat kaupungintalon portaille, vastalauseena asian hoitamattomuuteen. En tieda toteuttivatko aikeensa :)
Jotenkin katsellessaan roskia paivittain lasottamassa niin out-in-the-open, alkaa vain miettia, etta milloinkahan oikeasti tulee se paiva vastaan, etta hukumme omaan torkyymme. Roskien hautaaminen maan alle tai vesistojen katkoihin ei tarkoita, etta roskat katoaisivat taikatempunomaisesti olemattomiin, vaan siella ne ovat, eika suinkaan tekematta mitaan, vaan ne saastuttavat! Ja ongelma on universaali. Kaatopaikalla vierailu voisi olla jokaiselle hyvin silmia avaava kokemus!
Ja samalla kun hukumme omiin roskiimme, yritykset pyrkivat takaamaan, etta kaikkea on varmasti saatavilla mita pienemmissa ja "katevimmissa" pakkauskoissa. Kun alkaa kiinnittaa huomiota pakkausmateriaalin maaraan, muovia tosissaan huomaa olevan IHAN JOKA PAIKASSA! (Tata aihetta kasitellaan hauskasti suomalaisessa Katastrofin ainekset-Perhe oljydietilla- leffassa, kannattaa katsoa!)
Joten, paatin yrittaa tehda asialle jotain.
Taalla 10-tuntisilla (ja yli) bussimatkoilla peppuaan puuduttaessa huomasin kuinka tuli tavaksi natustella kaikkea mahdollisimman epaterveellista (kekseja, karkkeja), joista tuloksena sai huonon olon ja roskaa, joka ei maadu eika sita myoskaan voi juurikaan mitenkaan uudelleen kayttaa. Ratkaisu: LUONNONPAKKAUSMATERIAALIssa olevat evaat, eli hedelmat sun muut, joita voi hyvalla omalla tunnolla mattaa mahaansa kilokaupalla ja saada kevyen olon ja maatuvaa jatetta. Olen myos kunnostautunut maissin rouskuttajaksi talla matkalla. Maissia myydaan yleensa joka paikassa ja sen voi usein ostaa omassa pakkausmateriaalissaan, eli lehteen kaarittyna.
Toinen ilahduttava asia, minka olemme loytaneet, on vesipullojen taytto! Vaikkakin tarjonta on viela harmittavan vahaista, jotkut kahvilat tarjoavat mahdollisuutta tayttaa vesipullosi. Maksat vahemman kuin uudesta pullosta ja valtyt muovin ostolta. Tassa matkanvarrelle osuneita paikkoja, joissa vesipulloja voi tayttaa:
- Cusco, Peru: CAFE MUSE, San Blas:in kaupungin osassa, San Blas aukion suihkulahteen ylapuolella olevalla kadulla
- Copacabana, Bolivia: El Cafe Gondor y Aguila
- Samaipata, Bolivia: Shakkiklubi Cafe Blitz (n. 1e/1litra)
Muovipusseja valttaessamme olemme saaneet ihmettelevia tai huvittuneita katseita. Esim. hedelmia ostaessa olen huomannut kuinka monet myyjat kayttavat minimuovipusseja ja pakkaavat melkein jokaisen hedelman omaan pussiinsa ja lopuksi antavat viela yhden ison muovipussin, jonne pikkupussit voi laittaa. Ratkaisu: Niinkuin kotonakin, pyrimme kayttamaan ostoksilla kangaskassia (tai saat hyvan syyn ostaa ihanan paikalliskasityona tehdyn varikkaan kassin) ja kieltaytymaan kohteliaasti muovipusseista. Kun olemme kertoneet viela lyhyessa sivulauseessa miksi kayttaydymme nain massasta poikkeavalla tavalla, oudoksuvat katseet muuttuvat yleensa aina hyvinkin yhteisymmartaviksi.
Tassa aika niskakarvojanostattava slide-show muovipusseista: http://www.unep.org/themes/consumption/pdf/The_Dangers_of_Plastic_Bags.pdf
En halua mitenkaan osoitella syyttavalla sormella paikallisia pain, jotka tiedon ja resurssien puutteen vuoksi kippaavat roskansa suoraan luontoon. Kuvaavaa oli mielestani ystavamme Pablon, n. nelissakymmenissa olevan Perulaisen maalaiskylan asukin, kommentti Hollannista saamistaan ensivaikutelmista (seuraamme hanen ensimmaista matkaa Euroopassa videoiden avulla), jossa han ihmetteli, ettei roskia ja muovia nay juuri missaan! Taalla paikalliset joutuvat tuijottamaan niita joka paikassa ja elaimet usein laiduntamaan roskien tayttamilla niityilla.
Mutta matkailijat! Meilla on mahdollisuus toimia esimerkkina! Halusin kirjoittaa tasta aiheesta juuri sen takia, etta taalla, jos missa, olisi erittain tarkeaa miettia omien jatostensa maaraa! Kun useissa paikoissa ei ole edes minkaanlaisia toimivia kierratysmahdollisuuksia, silla on todellakin paljon valia, kuinka paljon ja millaista roskaa tuotamme. Nyt kun itse otin missiokseni vahentaa jatteen (kaiken paitsi bio) maaraa ronskisti, saan vain kaihoisasti katsoa vesikielella karkkeja ja suklaapatukoita etc. kaupoissa. MUTTA, kuten jo aiemmin sanoinkin, tuleepahan syotyakin terveellisemmin ja muutenkin tekemiselle tulee hieman merkitysta, kun tiedat, etta sinulla on erittain hyva syy toimia nain.
Todellakin, kaikki voivat vahentaa roskien maaraa, se ei ole avaruusfysiikkaa vaan yksinkertaisia asioita, jotka riippuuvat yleensa vaan omasta viitsimesta.
Comentarios
Publicar un comentario