Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Vähempi on parempi, kun puhutaan materiasta ja maapallon hyvinvoinnista. Myös ihmisten siis.

Tämän tekstin aihe kirposi mieleeni lenkkeillessäni kirpeässä syysilmassa muutama päivä sitten. Kaikki oli täydellistä. Kaunis metsäpolku. Aurinko paistoi upeasti puissa jäljellä sinnittelevien lehtien lomasta ja tunnelma oli harmoninen. Sitten takaani kuului traktorin pörinä ja tajusin joutuvani väistämään lastenvaunujen kanssa lähes ojan puolelle, jotta traktori mahtui ohitsemme. Mikään ei ole mielestäni niin ärsyttävää, kuin motorisoidut välineet kävelytiellä. Tämä ei kuitenkaan ole tekstin aihe, vaan se, mitä traktori teki. Puhalsi lehtiä suurella puhaltimella. Niinkuin ne pari hassua lehteä kävelytiellä häiritsisivät olennaisesti kävelyelämystä.

Sen lisäksi, etten todellakaan näe lehtienpuhallusta mitenkään tarpeelliseksi, aiheutuu siitä 1. Melua 2. Pakokaasuja ja turhaa materiaalien tuhlausta 3. Turhaa ajankulua työntekijälle (jos työllisyyttä haluttaisiin lisätä, voitaisiin mielummin iskeä usealle haravat käteen). Eikä tämä ole suinkaan ainut kerta kun mietin miten paljon turhuuksia nykyään kulutammekaan. Jokaiseen tarkoitukseen löytyy jokin härpäke. Ei tarvitse ottaa kurkistusta sen kauemmaksi kuin omaan kotiin. Kuinka paljon välineitä löytyy esimerkiksi omasta keittiöstä? Ja kuinka moni niistä makaa paikallaan suurimmaksi osaksi aikaa..

Me palasimme kirjaimellisesti kivikauteen ja otimme omassa keittiössä käyttöön kolumbialaisen keittiön tapaan kiven. Kyllä, luit oikein. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on loistava työväline. Sillä esim.murskaa vaivattomasti valkosipulin kynnet. Eikä sen valmistamiseen ole käytetty lainkaan muovia. Elinikänsä päätteeksi nakkaamme sen vaan takaisin metsikköön, eikä se saastuta siellä maaperää tai vesistöjä.

Paljon roinaa, entäs sitten? Siinä ei olisi varmaankaan sen kummempaa ongelmaa, ellei tarpeettomien härpäkkeiden valmistamiseen kulutettaisi runsaasti luonnonvaroja, niiden valmistus vaatisi energiaa (jonka tuottaminen tapahtuu vielä pääosin uusiutumattomien energialähteiden avulla) eikä niiden tuotanto ja kuljetus aiheuttaisi ilmastoa muuttavia kasvihuonekaasupäästöjä taikka niiden kierrätys tai hävittäminen vähintään yhtä paljon voimavaroja. Eikä yritykset saisi kuluttajia uskomaan, että he eivät voi elää ilman härpäkkeitä joutuen ikuiseen "aina täytyy saada lisää"-ostovimmaan hakien näin keinotekoista ja lyhytaikaista onnen tunnetta.

Auttaisiko tarpeellisuuden päättelemistä ajatusleikki siitä, että joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan vain muutaman sinulle tärkeän esineen. Et suinkaan veisi mukanasi soda stream-laitettasi.

Mikään ei ole ilmaista. Kaikella on vaikutuksensa. Ja maapallo on rajallinen.

Sama pätee kaikkeen kulutukseen. Muistan kuinka koulussa eräs kestävän kehityksen professori heitti ilmoille ajatuksen, onko meidän todella syötävä banaaneja täällä pohjolassa? (Viitaten niiden kuljetukseen suuresti saastuttavan lentoliikenteen avulla). Muistan millaisen vastalauseryöpyn tämä aiheutti luokassa. Mutta kysymys oli todella hyvä.