Ilmastonmuutos

Taalla ilmastonmuutos todellakin nakyy ja kuuluu.

Melkeinpa joka kerta kun luen paikallisia lehtia, osuu silmiin vahintaan yksi raportti epatavallisista ilmastonoikuista. Boliviaa vaivaa talla hetkella liian pitkaan jatkuva kuivuus, joka uhkaa maataloutta ja elaimia seka kuivattaa jokia ja jarvia. Perussa muistan lukeneeni pohjois-osien viidakkoalueella koetusta ennatysmaisesta kylmyydesta, jolloin kauppojen vahaiset lampimien vaatteiden varat myytiin hetkessa loppuun. Perussa ja Boliviassa puhutaan vuorenhuippujen lumirajojen pakenemisesta, mika tulee aiheuttamaan suuria ongelmia muun muassa vesiresurssien suhteen.

Perun sanotaan olevan yksi maailman ilmastonmuutoksen aiheuttamille tuhoille alttiimista ja haavoittuvimmista maista. Siella oltiin perustettu jopa jonkin sortin virasto vastaamaan ilmastonmuutoksen uhkiin. Koska ne ovat oikeasti taalla jo hyvin konkreettisia!

Miten en muista ollenkaan Suomessa olleen nain paljon kohinaa ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Sen vuoksi, ettei niita vaikutuksia viela ole liiemmin nakynyt? Viime kesan kuumuus (josta me emme tosin olleet nauttimassa/karsimassa) voi tietenkin viitata jonkinnakoiseen muutokseen ilmastossa, on se sitten lampenemista tai muita ilmioita.

Ei ole kuitenkaan leikin asia, jos sadot jaavat saamatta..

Eiko ole kasittamattoman epareilua, etta koyhat ja jo valmiiksi ahdingossa olevat maat joutuvat karsimaan lisaa suurimmaksi osaksi lansimaiden aiheuttaman ilmastonmuutoksen tuhoisista vaikutuksista? (WWF:n mukaan esimerkiksi Bolivia tuottaa ilmaston lampenemiseen vaikuttavista paastoista vain 0,03% kaikista maailman paastoista)

Kuulin Perussa, etta presidentti Alan Garcia pyysi muita maailman maita antamaan heille rahallista kompensaatiota, jottei Perun tarvitsisi kaataa lisaa sademetsaa. En ole ottanut selvaa millaisen vastaanoton tama pyynto on saanut, mutta luulisi, etta muita maita kiinnostaa todella mita maapallon keuhkoille tapahtuu –ilman keuhkoja kun ei henki liiemmin pihise.

Evo Morales, Bolivian ensimmainen alkuperaisvaestoon kuuluva presidentti, teroitti asian hyvinkin selkealla tavalla, joka ei jata paljoa tulkinnan varaan: "Ilmastonmuutos on asettanut koko ihmiskunnan suuren valinnan eteen: Jatkammeko kapitalismin ja kuoleman tiella vai lahdemmeko kulkemaan tieta, jossa eletaan harmoniassa luonnon kanssa ja kunnioitetaan elamaa."

Tuo jalkimmainen vaihtoehto kuulostaa jotenkin paljon houkuttelevammalta.

Yhdessa mielenkiintoisessa lehtiartikkelissa arvosteltiin valtioiden haluttomuutta ottaa hanskoja kauniisiin kasiin ja alkaa kunnollisiin toimiin ilmastonmuutosta vastaan.
Ja miksi? Melko kaikenkattava vastaus loytyy nykyisesta ahneuteen pohjautuvasta talouselaman mallistamme, jota myos kapitalismiksi kutsutaan. Seuraavassa hieman lainauksia artikkelin oivaltavista argumenteista taloudestamme:

-Kapitalismin nakee ihmiset vain kuluttajina ja sen paamaarana on ansaita aina vain lisaa voittoja

-Kapitalismi nakee luonnon vain raaka-aineina, joita ihmiskunta voi riistaa aarettomiin (Vaikka lansimaat kuluttivat noin 250 vuodessa suuren osan n. 5:n miljoonan vuosisadan aikana kehittyneista fossiilisista polttoaineista, tunnumme edelleen ajattelevan, etta maapallon resurssit ovat rajattomat ja kulutusjuhlamme voi jatkua ilman muutosta)
Kulutusjuhlasta puheenollen, loysin muuten sattumalta hauskat sivut: www.storyofstuff.com . Katsokaa intro-animaatio "Strory of stuff" tai esimerkiksi elektroniikan ystaville
http://storyofstuff.org/electronics/ ;)

-Kapitalismin ongelmana on se, etta samalla kun miljoonat kuolevat nalkaan, muutama hassu nauttii luksuksesta ja rikkauksista

-Kapitalismin kasissa kaikki on kauppatavaraa; vesi, maa, ihmiset, kulttuurit, oikeus ja jopa ilmastonmuutos

Mutta raja tulee ja on tullut jo monissa paikoissa vaistamatta vastaan. Jo nyt maapallolla karsitaan muun muassa veden, ruoan ja maa-alan puutteesta.

Yksinkertaisesti kiteyttaen: Meidan elamantyylimme ja havittelevamamme “elamanlaatu”, tuhoaa maapalloa. Ja millainen elamanlaatu tama on? Kuluttamisen ja aina vaan lisamaterian havittemisen elamanlaatu? Ehkapa meidan pitaisi miettia enemman tuota laatu-sanan merkitysta elamassamme. Jos alennamme MATERIAALISTA elintasoamme (eli kraasamme ja sen himoamisen maaraa), ehkapa voimme samalla nostaa elamanlaatuamme?

Jos kehitysmailla olisi mahdollisuus elaa ja kuluttaa samalla voluumilla, maapallo olisi jo aikoja sitten imetty kuiviin, poltettu karrelle, tuhottu ja tallottu lattanaksi. Australialaisen yliopiston professori Ted Trainer sanoo: “Jos me jakaisimme maapallon resurssit tasapuolisesti, emme pystyisi lansimaissa elamaan nykyisella elintasollamme.” Ja mika ratkaisuksi, jos me emme anna yhtaan periksi ja kieltaydymme “alentamasta” elintasoamme?

Viela lopuksi summaus lansimaalaisesta elamantyylista (tai sen low-pointeista) a'la Lucy Slocombe:

"Karsimme laajasta skaalasta stressin aiheuttamista sairauksista, ruokavaliomme koostuu suurelta osin epaterveellisesta ja kemiallisesta ruoasta, emme osaa enaa edes istua perheen kanssa samaan poytaan nauttimaan ruoasta ilman jonkun elektronisen vehkeen hairintaa, eroamme toisistamme, teknologia korvaa elamassamme paljon esim. elintarkeita ihmiskontakteja  ja tunnemme olevamme hukassa ja yksin, ilman suuntaa. Elamme kaupunkien melussa ja saasteessa, koemme rikosta, huumeita ja alkoholismia. Ja samaan aikaan televisiossa luodaan illuusiota lansimaalaisista, jotka ovat onnellisia uusista vaatteistaan ja autoistaan seka upouudesta teknologiastaan. Kuitenkin paadymme todellisuudessa liian usein masentumaan huomatessamme, ettei materia korvaa ihmissuhteita, myotatuntoa ja rakkautta.."

Slocombe paattaa yhden sivun artikkelinsa seuraavasti: “Joten  bolivialaiset, ennen kuin haluatte liiaksi tavoitella lansimaalaista elamantyylia, miettikaa tarkkaan. Onko se oikeasti niin hyva idea?” (Lehti: Eco Chamanica, Asociacion Chamanica y Ecologica de la Madre Tierra) 

Olen samaa mielta. Jos vaan mahdollista, miettikaa tarkkaan.

"Cuando el ultimo arbol ha caido, solo cuando el ultimo rio esta seco, solo entonces nos daremos cuenta que el dinero no se come." (Un dicho indigeno)
"Kun viimeinen puu on kaatunut, vasta kun viimeinen joki on kuivunut, vasta silloin tajuamme, ettei rahaa voi syoda." (Alkuperaiskansojen sanonta)