Kaukana luonnosta
"Desde que el hombre abandono la naturaleza, quedo huérfano y sin sabiduría”
"Siita lahtien kun ihminen hylasi luonnon, jai han yksin ja ilman viisautta."
(V.M.S.A.W)
Yksi asia, jota olen herannyt miettimaan taman matkan aikana on se, kuinka kauaksi me, ihmiset, olemme eksyneet luonnosta.
Jos palataan ajattelun alkujuurille; kaikkihan ON alunperin lahtoisin luonnosta.
Esitan melko pienen ja vahapatoisen esimerkin. Esimerkiksi mina, vaikkakin melko paljon elamassani luonnossa ja maaseudulla aikaa viettaneena, huomasin kummastelleeni sita, kuinka Puerto Quitossa Ecuadorissa kavimme vain repaisemassa pihapensaasta lehtia teehemme. Mita, voiko noinkin tehda?? Eiko olisi turvallisempaa kayttaa teepusseja? Itseasiassa muistan ihmetelleeni lapsena myos sita, kun mummo kavi taittamassa ojasta nokkosia, joista teki vesihauteen hiustenpesua varten. Mita, voiko se olla hyva hiuksille??? Eiko olisi parempi kaivaa esille shampoopullot?
Ja kuinka moni uhraa ajatustakaan ostamansa voileipakinkun alkuperaan, elaimiin, jotka uhrattiin, jotta meilla voi olla miljoonaa erilaista kinkkusorttia roikkumassa citymarketin hyllylla?
Asia, joka kaikissa vierailemissamme maissa on ollut vahavasti nakyvilla, ovat erilaiset laakekasvit. Kuulemani mukaan niin Ecuadorissa, Perussa kuin Boliviassakin elaa edelleen ihmisia, jotka laakitsevat itseaan vain ja ainoastaan luonnon antimilla ja yrteilla.
Perussa Kuelapin linnoituksella opas esitteli meille puun, josta saadaan malarialaakkeissa kaytettavaa kiniinia.
Muutamat vaellusoppaat ovat kertoneet eri kasveista, jotka haavan paalle laitettuna pysayttavat verenvuodon. Hurjin meille esitelty kasvi oli Samaipatan metsikossa; opas kertoi, etta kyseinen kasvi aiheuttaa abortin! Melko vahvoja yrtteja!
Taalla ikivanhat perinteet laakekasvien kaytosta tuntuvat olevan elossa ja voivan kohtuu hyvin. Laakekasvit ja kaikki muukin luonnonmukainen parantaminen on todella kiinnostavaa ja olen yrittanyt oppia niista aina tilaisuuden tullen. On niin kiehtovaa, etta luonto tarjoaa meille loppujen lopuksi kaikki itsemme hoitoon tarvittavat keinot ja valineet. Nykymaailmassa tuntuu vain olevan niin asian laita, etta me olemme eksyneet melko kauaksi luonnosta...
Eli mina, joka muutenkin yrittaa valtella buranan ottamista niin pitkaan, kunnes kiemurtelen kivusta, olen yha enemman kallistumassa siihen nakokulmaan, etta kaikki luonnollinen on parasta. Toki joskus on pakko turvautua nykylaaketieteen kemiallisiin keinoihin, mutta niin kauan kun voi turvallisesti selvita pelkastaan luonnollisilla keinoilla, sen parempi.
Toinen asia, josta kuulin oikeastaan vasta ensimmaista kertaa taalla on maanviljelykseen (jaa muuhun) liittyva "permaculture"-kasite. En itseasiassa edes tieda onko sille lanseerattu suomenkielista sanaa, mutta kaytan nyt tassa suoraa suomennosta eli sanaa permakulttuuri, vaikkakin se kuulostaa minusta tyhmalta. Kaytannossa permakulttuuri on vastakohta "monoculture"-sanalle, joka tarkoittaa vain yhden lajin viljelya yhteen aikaan.
Permakulttuurissa pyritaan viljelemaan maata matkien luonnon ekosysteemien luonnollista toimintaa ja jarjestysta. Luonto kun on niin taydellisesti suunniteltu systeemi, etta kaikilla lajeilla ja niiden elamalla on tarkoitus luonnon kiertokulussa. Jos luonnon annettaisiin "rehottaa" ilman etta me tunkisimme nappejamme joka kohtaan, kaikki kukoistaisi ja elaisi harmoniassa.
Ecuadorissa saimme tilaisuuden kuunnella mielenkiintoista luentoa asiaan liittyen. Satuimme osumaan paikallisten maanviljelijoiden kokoukseen, jota veti jarjesto nimeltaan "Guardianes de las semillas". Sen verran kuin orastavalla espanjan kielen taidollani onnistuin ymmartamaan, jarjeston vetaja kertoi, kuinka vanhat ihmiset olivat viimeiset permakulttuurin asiantuntijat. Kuulostaa mummojen marmatukselta, etta "ennen oli ajat paremmat", mutta itseasiassa fakta taitaa olla niin, etta varsinkin maanviljelyksen kohdalla asia pitaa paikkaansa. Nykyaan myrkytamme maata (ja samalla omaa ruokaamme) erilaisilla kemikaaleilla, jotka tappavat maan hedelmallisyyden ja ravinteet.
Luonnossa vallitsee luonnollinen tasapaino ja harmonia, jossa kaikki lajit tayttaa oman merkityksellisen toimintansa, mutta ihminen jarkyttaa tata tasapainoa myrkyillaan ja monokulttuurisella maanviljelyksellaan.
Eli meidan pitaisi ottaa esimerkkia luonnosta! Esimerkiksi rikkaruohot voivat auttaa, kun otokat syovat niita eika viljeltavia kasveja.
Jarjeston vetaja kertoi, kuinka permakulttuurin avulla eras maanviljelija viljeli 1 hehtaarin alalla n. 20 eri lajia hedelmia ja vihanneksia menestyksekkaasti ja ansaitsi rahaa ja sai hyvin syodakseen. Han ei myrkyttanyt maatansa kemikaaleilla ja kaytti hyvakseen kasvien eri kasvuaikoja, jolloin kun esim. appelsiinit eivat kasva, jotkut muut kasvavat, jolloin kasvimaa on AINA tuottava. Kaikki olivat tasta aiman kakena.
Eli permakulttuuri on kestavaa. Tata luonnon harmoniallista jarjestysta kannattaa yrittaa imitoida omalla kasvimaalla ja mulla jo sormet syyhyavat innosta tehda experimentaalisia kokeita tahan liittyen meidan mokin kasvimaalla! (Jos onnistun suostuttelemaan aidin siihen ;) Kuulin, etta esimerkiksi jos istutat TIETYT lajit samaan kohtaan (voi olla vaikka joku kukka ja porkkana), niin ne tukevat toistensa kasvua ja varsinaisesti kukoistavat!
En ole kerennyt sen paremmin syventya tahan aiheeseen, mutta sen aijon kylla tehda ja muutkin siita kiinnostuneet loytavat kylla varmasti paljon tietoa ja ohjeita internetin ihmeellisesta maailmasta.
"Siita lahtien kun ihminen hylasi luonnon, jai han yksin ja ilman viisautta."
(V.M.S.A.W)
Yksi asia, jota olen herannyt miettimaan taman matkan aikana on se, kuinka kauaksi me, ihmiset, olemme eksyneet luonnosta.
Jos palataan ajattelun alkujuurille; kaikkihan ON alunperin lahtoisin luonnosta.
Esitan melko pienen ja vahapatoisen esimerkin. Esimerkiksi mina, vaikkakin melko paljon elamassani luonnossa ja maaseudulla aikaa viettaneena, huomasin kummastelleeni sita, kuinka Puerto Quitossa Ecuadorissa kavimme vain repaisemassa pihapensaasta lehtia teehemme. Mita, voiko noinkin tehda?? Eiko olisi turvallisempaa kayttaa teepusseja? Itseasiassa muistan ihmetelleeni lapsena myos sita, kun mummo kavi taittamassa ojasta nokkosia, joista teki vesihauteen hiustenpesua varten. Mita, voiko se olla hyva hiuksille??? Eiko olisi parempi kaivaa esille shampoopullot?
Ja kuinka moni uhraa ajatustakaan ostamansa voileipakinkun alkuperaan, elaimiin, jotka uhrattiin, jotta meilla voi olla miljoonaa erilaista kinkkusorttia roikkumassa citymarketin hyllylla?
Asia, joka kaikissa vierailemissamme maissa on ollut vahavasti nakyvilla, ovat erilaiset laakekasvit. Kuulemani mukaan niin Ecuadorissa, Perussa kuin Boliviassakin elaa edelleen ihmisia, jotka laakitsevat itseaan vain ja ainoastaan luonnon antimilla ja yrteilla.
Perussa Kuelapin linnoituksella opas esitteli meille puun, josta saadaan malarialaakkeissa kaytettavaa kiniinia.
Muutamat vaellusoppaat ovat kertoneet eri kasveista, jotka haavan paalle laitettuna pysayttavat verenvuodon. Hurjin meille esitelty kasvi oli Samaipatan metsikossa; opas kertoi, etta kyseinen kasvi aiheuttaa abortin! Melko vahvoja yrtteja!
Taalla ikivanhat perinteet laakekasvien kaytosta tuntuvat olevan elossa ja voivan kohtuu hyvin. Laakekasvit ja kaikki muukin luonnonmukainen parantaminen on todella kiinnostavaa ja olen yrittanyt oppia niista aina tilaisuuden tullen. On niin kiehtovaa, etta luonto tarjoaa meille loppujen lopuksi kaikki itsemme hoitoon tarvittavat keinot ja valineet. Nykymaailmassa tuntuu vain olevan niin asian laita, etta me olemme eksyneet melko kauaksi luonnosta...
Eli mina, joka muutenkin yrittaa valtella buranan ottamista niin pitkaan, kunnes kiemurtelen kivusta, olen yha enemman kallistumassa siihen nakokulmaan, etta kaikki luonnollinen on parasta. Toki joskus on pakko turvautua nykylaaketieteen kemiallisiin keinoihin, mutta niin kauan kun voi turvallisesti selvita pelkastaan luonnollisilla keinoilla, sen parempi.
Toinen asia, josta kuulin oikeastaan vasta ensimmaista kertaa taalla on maanviljelykseen (jaa muuhun) liittyva "permaculture"-kasite. En itseasiassa edes tieda onko sille lanseerattu suomenkielista sanaa, mutta kaytan nyt tassa suoraa suomennosta eli sanaa permakulttuuri, vaikkakin se kuulostaa minusta tyhmalta. Kaytannossa permakulttuuri on vastakohta "monoculture"-sanalle, joka tarkoittaa vain yhden lajin viljelya yhteen aikaan.
Permakulttuurissa pyritaan viljelemaan maata matkien luonnon ekosysteemien luonnollista toimintaa ja jarjestysta. Luonto kun on niin taydellisesti suunniteltu systeemi, etta kaikilla lajeilla ja niiden elamalla on tarkoitus luonnon kiertokulussa. Jos luonnon annettaisiin "rehottaa" ilman etta me tunkisimme nappejamme joka kohtaan, kaikki kukoistaisi ja elaisi harmoniassa.
Ecuadorissa saimme tilaisuuden kuunnella mielenkiintoista luentoa asiaan liittyen. Satuimme osumaan paikallisten maanviljelijoiden kokoukseen, jota veti jarjesto nimeltaan "Guardianes de las semillas". Sen verran kuin orastavalla espanjan kielen taidollani onnistuin ymmartamaan, jarjeston vetaja kertoi, kuinka vanhat ihmiset olivat viimeiset permakulttuurin asiantuntijat. Kuulostaa mummojen marmatukselta, etta "ennen oli ajat paremmat", mutta itseasiassa fakta taitaa olla niin, etta varsinkin maanviljelyksen kohdalla asia pitaa paikkaansa. Nykyaan myrkytamme maata (ja samalla omaa ruokaamme) erilaisilla kemikaaleilla, jotka tappavat maan hedelmallisyyden ja ravinteet.
Luonnossa vallitsee luonnollinen tasapaino ja harmonia, jossa kaikki lajit tayttaa oman merkityksellisen toimintansa, mutta ihminen jarkyttaa tata tasapainoa myrkyillaan ja monokulttuurisella maanviljelyksellaan.
Eli meidan pitaisi ottaa esimerkkia luonnosta! Esimerkiksi rikkaruohot voivat auttaa, kun otokat syovat niita eika viljeltavia kasveja.
Jarjeston vetaja kertoi, kuinka permakulttuurin avulla eras maanviljelija viljeli 1 hehtaarin alalla n. 20 eri lajia hedelmia ja vihanneksia menestyksekkaasti ja ansaitsi rahaa ja sai hyvin syodakseen. Han ei myrkyttanyt maatansa kemikaaleilla ja kaytti hyvakseen kasvien eri kasvuaikoja, jolloin kun esim. appelsiinit eivat kasva, jotkut muut kasvavat, jolloin kasvimaa on AINA tuottava. Kaikki olivat tasta aiman kakena.
Eli permakulttuuri on kestavaa. Tata luonnon harmoniallista jarjestysta kannattaa yrittaa imitoida omalla kasvimaalla ja mulla jo sormet syyhyavat innosta tehda experimentaalisia kokeita tahan liittyen meidan mokin kasvimaalla! (Jos onnistun suostuttelemaan aidin siihen ;) Kuulin, etta esimerkiksi jos istutat TIETYT lajit samaan kohtaan (voi olla vaikka joku kukka ja porkkana), niin ne tukevat toistensa kasvua ja varsinaisesti kukoistavat!
En ole kerennyt sen paremmin syventya tahan aiheeseen, mutta sen aijon kylla tehda ja muutkin siita kiinnostuneet loytavat kylla varmasti paljon tietoa ja ohjeita internetin ihmeellisesta maailmasta.
Comentarios
Publicar un comentario