Vastuu omasta onnellisuudesta

Minua motivoi vastuu. Työelämässä saan intoa mitä enemmän vastuuta voin ottaa. Mutta miksi henkilökohtaisessa elämässäni olen usein yrittänyt ulkoistaa vastuun muualle?

Ikuisessa onnellisen elämän ja hyvinvoinnin etsinnässäni olen selvitellyt onnellisen elämän reseptiä. Yksi reseptin ainesosista on mielestäni vastuu. Sana saattaa kalskahtaa monen korvaan harmaalta ja vakavalta, mutta sen ei todellisuudessa tarvitse olla sitä. Vastuun ottaminen on aktiivista toimintaa, joka luo tunnetta oman elämän hallinnasta. Siinä se! Sen vuoksi vastuu kalifikoituu onnellisen elämän raaka-aineeksi.

Vuosia tehneeni toisin ja huomanneeni kuinka huonosti se toimii, olen päätynyt seuraaviin johtopäätöksiin (toki muutaman viisaan ihmisen avustuksella):
Minä olen vastuussa omasta onnellisuudestani. Olen vastuussa terveydestäni, ei lääkäri. Vain minä päätän mitä pistän suuhuni joka päivä ja valitsenko ulkoilun sohvan sijasta. Olen vastuussa työstäni, ei yhteiskunta tai työnantaja. Vain minä voin olla aktiivinen ja ahkera sekä näyttää potentiaalini. Oli kyse sitten nykyisestä työstäni tai uuden etsimisestä. Minä voin tehdä työstäni mielekästä sorvaamalla asenteeni kohdalleen ja pyrkien tekemään aina parhaani. Kuinka moni työhönsä kyllästynyt muuttaisi suhtautumistaan jos hänet laitettaisiin päiväksi pomon paikalle ja vastuuseen kaikesta? Olen itse vastuussa rakkauden saavuttamisessa elämässäni, ei muut ihmiset tai menneisyyden kokemukset. Olenko sellainen rakastettava ihminen, jonka kanssa itse haluaisin olla? Pidänkö huolta suhteestani ja kunnioitan puolisoani enkä ota häntä itsestäänselvyytenä?
Yhtälailla laajemmassa näkökulmassa minulla on vastuu pitää huolta esimerkiksi ympäristöstämme, sillä sen tuhoutuessa meillä ei  ole elämän edellytyksiä eli sen jälkeen ei kukaan ole enää onnellinen. Ja ihan itsekkäistäkin syistä näin metsässä samoilusta nauttivana haluan luonnonympäristöjen säilyvän puhtaina ja elinvoimaisina. Lisäksi haluan poikanikin pääsevän nauttimaan niistä tulevaisuudessa. Globaalia vastuuta löytyy myös mm. ihmisoikeuksien kunnioittamisessa ja rationaalisten motiivien lisäksi syinä niihin on yksinkertaisesti oikeudenmukaisuus.

Mutta palatakseni vielä henkilökohtaisemmalle tasolle ja yrittäen kääriä nämä hajatukset jonkinlaiseksi paketiksi: Kun ottaa itse vastuun ei jää tilaa ulkoistamiselle. Ei voi aina vedota, että kun tuo teki noin tai maailman taloustilanne kun on sellainen. Ja samalla jää pois elämäämme happamoittama valittaminen. Muutumme ratkaisukeskeisiksi; etsimme ratkaisuja tulessa maakaamisen sijaan. Muutumme oman elämämme sankareiksi.

You can do it!