Kestävästi matkalla

Sain tänään ahaa-elämyksen miksi permakulttuuri-konsepti kiehtoo minua. Olen ollut intohimoisen kiinnostunut jo pitkään kestävästä kehityksestä sen moniulotteisuuden, poikkitieteellisyyden ja loppumattomien mahdollisuuksien vuoksi. Nyt yhden kurssin ja itseopiskelun jälkeen loksahti aivoissani myös asioita paikoilleen kun tajusin, että permakulttuuri on juurikin kestävää kehitystä, ja erittäin älykkäällä menetelmällä toteutettuna! Permakulttuuri näes perustuu ajatukseen, että imitoidaan luonnon toimintaa, sillä kyllä Äiti Maa osaa. Ja tottahan se on. Luonnossa kaikki toimii enemmän tai vähemmän omassa viisaassa kiertokulussaan, joka ei tuota jätettä ja jossa kaikella on oma paikkansa ja tarkoituksensa. Vaikka permakulttuuri liitetään usein pelkästään maatalouteen, voi sitä soveltaa ihan kaikkeen. Sieltä löytää menetelmiä ihan jokaiseen kestävän kehityksen sakaraan, sosio-kulttuuriselle puolelle, taloudenhoitoon sekä ekologiaan, jota varten sillä on luultavastikin suurin työkalupakki....

Miltä tuntuisi päivä, jolloin mielesi ei pystyisi luomaan mitään negatiivista? Se ei kerta kaikkisesti kykenisi siihen. Se ei edes tietäisi mitä negatiivisuus tarkoittaa, tai miltä negatiiviset ajatukset tuntuvat. Se olisi kuin avaruusolento, jolle ihmisolennot yrittäisivät selittää mitä tarkoittaa kielteinen mieliala. Päivä, jolloin kaupan kassan töykeys tai kilometrin pituinen jono pankissa ei aiheuttaisi sinulle mitään erityistuntemuksia. Kun harmaa pilvinen taivas näyttäisi kauniilta. Kun mikään tai kukaan ei saisi sinua loukkaantumaan. Et ottaisi itseäsi niin vakavasti. Et tuntisi kateutta. Et pelkäisi mitään. Olosi tuntuisi kepeältä, iloiselta, kutkuttavan odottavalta. Nauttisit joka hetkestä täysin siemauksin. Olisit viaton. Olisit onnellinen. Ja mikä parasta, tämä on kaikille mahdollista!

Vähempi on parempi, kun puhutaan materiasta ja maapallon hyvinvoinnista. Myös ihmisten siis. Tämän tekstin aihe kirposi mieleeni lenkkeillessäni kirpeässä syysilmassa muutama päivä sitten. Kaikki oli täydellistä. Kaunis metsäpolku. Aurinko paistoi upeasti puissa jäljellä sinnittelevien lehtien lomasta ja tunnelma oli harmoninen. Sitten takaani kuului traktorin pörinä ja tajusin joutuvani väistämään lastenvaunujen kanssa lähes ojan puolelle, jotta traktori mahtui ohitsemme. Mikään ei ole mielestäni niin ärsyttävää, kuin motorisoidut välineet kävelytiellä. Tämä ei kuitenkaan ole tekstin aihe, vaan se, mitä traktori teki. Puhalsi lehtiä suurella puhaltimella. Niinkuin ne pari hassua lehteä kävelytiellä häiritsisivät olennaisesti kävelyelämystä. Sen lisäksi, etten todellakaan näe lehtienpuhallusta mitenkään tarpeelliseksi, aiheutuu siitä 1. Melua 2. Pakokaasuja ja turhaa materiaalien tuhlausta 3. Turhaa ajankulua työntekijälle (jos työllisyyttä haluttaisiin lisätä, voitaisiin mielummi...

Minua motivoi vastuu. Työelämässä saan intoa mitä enemmän vastuuta voin ottaa. Mutta miksi henkilökohtaisessa elämässäni olen usein yrittänyt ulkoistaa vastuun muualle? Ikuisessa onnellisen elämän ja hyvinvoinnin etsinnässäni olen selvitellyt onnellisen elämän reseptiä. Yksi reseptin ainesosista on mielestäni vastuu. Sana saattaa kalskahtaa monen korvaan harmaalta ja vakavalta, mutta sen ei todellisuudessa tarvitse olla sitä. Vastuun ottaminen on aktiivista toimintaa, joka luo tunnetta oman elämän hallinnasta. Siinä se! Sen vuoksi vastuu kalifikoituu onnellisen elämän raaka-aineeksi. Vuosia tehneeni toisin ja huomanneeni kuinka huonosti se toimii, olen päätynyt seuraaviin johtopäätöksiin (toki muutaman viisaan ihmisen avustuksella): Minä olen vastuussa omasta onnellisuudestani. Olen vastuussa terveydestäni, ei lääkäri. Vain minä päätän mitä pistän suuhuni joka päivä ja valitsenko ulkoilun sohvan sijasta. Olen vastuussa työstäni, ei yhteiskunta tai työnantaja. Vain minä voin olla ...

Why consuming doesn´t make you happy? As I´ve been living economically "poorer" life for a while, I came to some enlightenments of money and buying. In the first place I was complaining why can´t I afford to do that or buy that, but at one point (and with the useful observations and "shaking of shoulders" from my dear husband) I realised that while I actually haven´t got that much money to spend, I have lived a more fulfilling life. Why is that? There is an old Brasilian story which resumes the point quite clearly. Take a look: "Because we´re not happy even with the current, historically high living standards, how come would we think that getting more of it would make it any better". (Havia et. al) You probably have read about the "big bad" consumerism, a nowaday´s phenomenom which is said to bother the rich nations. And for reason the te rm has gained its bad reputation. Not only is overconsuming exhausting our planet, nor it has ma...

Good food for good life In 1930 a North American dentist wanted to investigate where does caries come from. He abandoned his laboratory and microscopes and went out to the wild to meet different ethnic groups. And he discovered that the healthiest people where to be found - guess where: In the nature! So the dentist found out that the indigenous people living far away from "civilization" had not only the healthiest teeth but were also strong from their physics. And what comes to the teeth, I guess these people definitely not used toothbrushes nor Colgate toothpaste. Indigenous tribes that the dentist was researching were Indians from the Peruvian Amazon and coast, aboriginals from Australia, Maori people from New Zealand, Eskimos etc. The combining fact was that all these communities followed their traditional diet. On the contrary the members of the community who had abandoned the traditional way of life had the same kind of western health problems that all the others, l...

Käsitöitä Ecuadorin Andeilta Neule valmistuu vaikka niitylle kävellessä Salinasin kylässä korkealla Andien vuoristossa naiset jatkavat neulomisen perinnettä ja kutovat lämpimiä alpakan villaisia käsityötuotteita. Käsitöiden avulla naiset tienaavat kaivattuja lisätuloja perheen talouteen. Käsitöiden perinne Neulominen on perinteisesti ollut osa Andien vuoristojen kulttuureja ja ensimmäisiä tulonlähteitä myös Salinasin vuoristokylässä Ecuadorissa. Naiset jatkavat neulomisen perinnettä vapaaajallaan ja niityllä vahtiessaan laiduntavia eläimiään. Hyödyntävätpä he usein tuntien kävelymatkan laidunalueille neulomalla kävellessään! Useat käsityöläisnaisista puhuvat paikallista alkuperäiskieltä quichuaa. He elävät maaseudulla huolehtien perheen lapsista ja eläimistä. Kaikki eivät osaa lukea saatikka kirjoittaa. Nykyään naiset tienaavat kaivattuja lisätuloja käsitöiden teolla ja antavat suuren panoksen perheen taloudelliseen hyvinvointiin. Paikallista käsityötä paikallisista materia...