Kestävästi matkalla

Valitse permakulttuuri! 1.Kaksi maanviljelijänaapurusta kohtaavat. "Hei naapuri, mistä tulet?" "Moi, kävin ostamassa maatalouskemikaaleja. Nyt pistän peltoni tuottamaan!" 2. "Luulen että noilla aiheutat enemmän tuhoa. Mikset kokeilisi ennemmin permakulttuuria?" "Perma.. mitä? Kiitos vaan kamu, mutta tulet näkemäön että nämä tuovat minulle menestystä!". 3. "Ruiskuttamalla tapan kaikki ötökät. Laitan vielä extralannoitteen ja näin peltoni alkavat tuottaa." 4. Sillä aikaa naapurin luona. " Aa,miten ihanaa. Puutarhani kukoistaa. Täydellinen harmonia. Ja monipuolista ruokaa koko vuodeksi. 5. "Kun on monimuotoista, kaikki kasvaa harmoniassa eikä minun tarvitse työskennellä niin paljon, koska järjestelmä kontrolloi itse itseään." 6. "Silloin tällöin autamme maaperää lisäämällä tekemäämme kompostia. Kun maaperä on elossa ja voi hvin, kasvavat myös kasvit paremmin, eikä mikään saastuta y...

Suhtautumisemme ruokaan on hieman nurinkurista. Se, mitä pistämme suuhumme ja miten ruokamme on tuotettu ei ole yhdentekevää, vaan sillä on itseasiassa suuremmat vaikutukset sekä omaan, että ympäristömme hyvinvointiin. Haluaisin luomuruoan saatavaksi kaikille. Huolimatta siitä onko varakas vai ei, jokaisen pitäisi pystyä ravitsemaan lapsensa sekä itsensä ravinnerikkaalla ja puhtaalla ruoalla. Tai itseasiassa maailmassa ei pitäisi edes tuottaa mitään muuta kuin luomuruokaa! Sillä luomuruoka ei suinkaan ole vain jotain hifistelyä; luonnonmukaisesti tuotettu ruoka on terveellisempää eikä sen tuotanto vahingoita ympäristöä. Kamppailemme ympäristöongelmia ja ilmastonmuutosta vastaan, aliravitsemusta sekä samaan aikaan ylipainosta aiheutuvia terveysongelmia vastaan. Monet ylipainoiset ovat itseasiassa aliravittuja, sillä heidän ruokansa on niin huonolaatuista ja vähäravinteista, että he kärsivät monenlaisista terveysongelmista. Nämä ongelmat saataisiin voitettua ruoantuotannon ja ihmis...

Sen jälkeen kun vauvamme sairasti kipakan flunssan korvatulehduksen kera ja ohjeet lääkäreiltä olivat tulehduskipulääkkeiden pumppaaminen lapseen niin usein kuin mahdollista antibioottikuurin kyydittämänä, aloin tosissaan miettiä olisiko tähän mitään luonnonmukaisempaa vaihtoehtoa. Ja kyllähän niitä löytyi. Luonnonlääkinnässä on kyse kokonaisvaltaisesta ajattelunmuutoksesta. Yksi tärkeimmistä on tiedostaa sairastelujen syy (kaikella on aina jokin syy!) sekä päättää hoitaa juurikin sitä syytä, ei vain keskittyä oireiden lääkitsemiseen. Lisäksi on ensisijaisen tärkeää keskittyä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja vastustuskyvyn ylläpitämiseen, jolloin sairauksia ei pääsisi syntymään. Vallalla oleva ajattelutapa on ulkoistaa terveytensä lääkärien vastuulle ja odottaa, että apteekista löytyy aina ihmepilleri kaikkien vaivojen hoitoon, ilman, että pitäisi itse nähdä vaivaa muutoin kuin että juuri ja juuri muistaa ottaa aina pillerin. Terveellisellä ruokavaliolla ja elämäntavalla, vastu...

Sain tänään ahaa-elämyksen miksi permakulttuuri-konsepti kiehtoo minua. Olen ollut intohimoisen kiinnostunut jo pitkään kestävästä kehityksestä sen moniulotteisuuden, poikkitieteellisyyden ja loppumattomien mahdollisuuksien vuoksi. Nyt yhden kurssin ja itseopiskelun jälkeen loksahti aivoissani myös asioita paikoilleen kun tajusin, että permakulttuuri on juurikin kestävää kehitystä, ja erittäin älykkäällä menetelmällä toteutettuna! Permakulttuuri näes perustuu ajatukseen, että imitoidaan luonnon toimintaa, sillä kyllä Äiti Maa osaa. Ja tottahan se on. Luonnossa kaikki toimii enemmän tai vähemmän omassa viisaassa kiertokulussaan, joka ei tuota jätettä ja jossa kaikella on oma paikkansa ja tarkoituksensa. Vaikka permakulttuuri liitetään usein pelkästään maatalouteen, voi sitä soveltaa ihan kaikkeen. Sieltä löytää menetelmiä ihan jokaiseen kestävän kehityksen sakaraan, sosio-kulttuuriselle puolelle, taloudenhoitoon sekä ekologiaan, jota varten sillä on luultavastikin suurin työkalupakki....

Miltä tuntuisi päivä, jolloin mielesi ei pystyisi luomaan mitään negatiivista? Se ei kerta kaikkisesti kykenisi siihen. Se ei edes tietäisi mitä negatiivisuus tarkoittaa, tai miltä negatiiviset ajatukset tuntuvat. Se olisi kuin avaruusolento, jolle ihmisolennot yrittäisivät selittää mitä tarkoittaa kielteinen mieliala. Päivä, jolloin kaupan kassan töykeys tai kilometrin pituinen jono pankissa ei aiheuttaisi sinulle mitään erityistuntemuksia. Kun harmaa pilvinen taivas näyttäisi kauniilta. Kun mikään tai kukaan ei saisi sinua loukkaantumaan. Et ottaisi itseäsi niin vakavasti. Et tuntisi kateutta. Et pelkäisi mitään. Olosi tuntuisi kepeältä, iloiselta, kutkuttavan odottavalta. Nauttisit joka hetkestä täysin siemauksin. Olisit viaton. Olisit onnellinen. Ja mikä parasta, tämä on kaikille mahdollista!

Vähempi on parempi, kun puhutaan materiasta ja maapallon hyvinvoinnista. Myös ihmisten siis. Tämän tekstin aihe kirposi mieleeni lenkkeillessäni kirpeässä syysilmassa muutama päivä sitten. Kaikki oli täydellistä. Kaunis metsäpolku. Aurinko paistoi upeasti puissa jäljellä sinnittelevien lehtien lomasta ja tunnelma oli harmoninen. Sitten takaani kuului traktorin pörinä ja tajusin joutuvani väistämään lastenvaunujen kanssa lähes ojan puolelle, jotta traktori mahtui ohitsemme. Mikään ei ole mielestäni niin ärsyttävää, kuin motorisoidut välineet kävelytiellä. Tämä ei kuitenkaan ole tekstin aihe, vaan se, mitä traktori teki. Puhalsi lehtiä suurella puhaltimella. Niinkuin ne pari hassua lehteä kävelytiellä häiritsisivät olennaisesti kävelyelämystä. Sen lisäksi, etten todellakaan näe lehtienpuhallusta mitenkään tarpeelliseksi, aiheutuu siitä 1. Melua 2. Pakokaasuja ja turhaa materiaalien tuhlausta 3. Turhaa ajankulua työntekijälle (jos työllisyyttä haluttaisiin lisätä, voitaisiin mielummi...

Minua motivoi vastuu. Työelämässä saan intoa mitä enemmän vastuuta voin ottaa. Mutta miksi henkilökohtaisessa elämässäni olen usein yrittänyt ulkoistaa vastuun muualle? Ikuisessa onnellisen elämän ja hyvinvoinnin etsinnässäni olen selvitellyt onnellisen elämän reseptiä. Yksi reseptin ainesosista on mielestäni vastuu. Sana saattaa kalskahtaa monen korvaan harmaalta ja vakavalta, mutta sen ei todellisuudessa tarvitse olla sitä. Vastuun ottaminen on aktiivista toimintaa, joka luo tunnetta oman elämän hallinnasta. Siinä se! Sen vuoksi vastuu kalifikoituu onnellisen elämän raaka-aineeksi. Vuosia tehneeni toisin ja huomanneeni kuinka huonosti se toimii, olen päätynyt seuraaviin johtopäätöksiin (toki muutaman viisaan ihmisen avustuksella): Minä olen vastuussa omasta onnellisuudestani. Olen vastuussa terveydestäni, ei lääkäri. Vain minä päätän mitä pistän suuhuni joka päivä ja valitsenko ulkoilun sohvan sijasta. Olen vastuussa työstäni, ei yhteiskunta tai työnantaja. Vain minä voin olla ...