COSMOVISION ANDINA

“...On kaikki sinulle vain omaisuutta
Ja valtaat nimiin kaiken minkä näät;
Vaan tiedän, jokaisella olennolla
Elämä ja henki on sisällään.
On mielestäsi ihmisiä aina vain kaltaisesi eikä kukaan muu:
Vaan katso joskus silmiin muukalaisen
onni uusi kohdallasi toteutuu.

Ja sä kuuletko jo suden huudon täyden kuun?
Sen miksi ilveskissa naurahtaa?
Voitko laulaa äänin jylhän isä vuoren
Värit tuulen pystytkö sä maalaamaan,
Värit tuulen pystytkö sä maalaamaan.

Käy juosten pitkin näitä metsäteitä
ja maista marjat maan ja auringon
Voit kieriskellä rikkauksissa aina,
huomaat sen mikä niiden arvo on.
On veljiäni sade sekä tuuli
ja ystäväni luodut metsien.
On kaikki täällä yhteydessä kaikkeen
joka tietä elämän käy kulkien.

Käy näin puumme korkeuksiin,
jos ne kaadetaan, jää tyhjä taivas vaan...“ (Laulu Tuulen varit)

Varsinkin Perussa ja Boliviassa saimme kuulla paljon alkuperaiskansojen "konseptista", josta mielestani muidenkin voisi olla todella hyodyllista ottaa oppia (niin ettei meidan tarvitsisi loytaa itseamme tilanteesta, jossa taytyy jarjestella kalliita Cancunin ilmastokokouksia) : 

Pacha Mama (Aiti Maa)
 
Tassa konseptissa on kyse ihmisen ja luonnon suhteesta. Kunnioituksesta luontoon, joka on kaiken alku ja juuri, "aiti". Andien alkuperaisvaestojen kulttuureissa ajatellaan, etta kaikella ymparoivalla on elama. Kaikella on aiti ja suojelija. Maailma kasitetaan kokonaisuudessaan niin, etta kaikki ovat liitoksissa toisiinsa: luonto, ihmiset, elaimet. Kaikki ovat samalla polulla. Jos yhteen osaan kohdistuu vaikutuksia, kaikki muutkin kokevat nama vaikutukset. On siis tarkeaa huolehtia kaikista ja kaikesta. Kaikki ovat samaa sukua ja kaikki auttavat toisiaan; luonto auttaa ihmisia ja ihmiset luontoa. Sita vastoin Lansimaissa kaytetaan analyyttista tapaa erotella kaikki omiin osiinsa, jotta niita pystytaan ymmartamaan.

“If we want to save anything, we first need to truly appreciate it”
-Bernard Weber. Kuva Boliviasta Salar de Uyni retkeltamme."  

Aiti Maata kunnioitetaan erilaisilla teoilla. Esimerkiksi juotaessa kaadetaan ensin maahan kulaus juomaa lahjoituksena Aiti Maalle. Lisaksi pelloille saatetaan vieda suitsukkeita sun muuta, joilla pyydetaan Aiti Maalta parempaa satoa. Luulen, etta vaikka nama voivat ulkopuolisen silmin vaikuttaa vain merkityksettomilta teoilta, ovat ne kuitenkin osoitus siita, etta kunnioitus luontoon on aina ihmisten ajatuksissa.

Kuulin, etta monissa kylissa elaa vahvana traditio erilaisita talkootoista, joissa koko kyla osallistuu johonkin yhteishyodylliseen toimintaan, esimerkiksi auttamaan maanviljelyksessa.
Perussa Vicosin maalaiskylassa paasimme nakemaan palasen paikallisten yhteisollista elamantapaa. Vierailimme 2 paivaa Victorian perheen luona ja he kertoivat, etta kaikki jaetaan naapureiden kesken. Kun vierailumme aikana leivoimme leipaa, perheen lapset kavivat viemassa osan naapureillekin. Aiemmin myos naapuri kavi tuomassa osan heidan lounaastaan Victorian perheelle. Kaikista huolehditaan.

Ehka minun sanani eivat riita kuvaamaan Aiti Maan konseptia tarpeeksi hyvin. Paremmin sen voi tehda eras intiaanipaallikon kirje Amerikan presidentille. Kirje on kirjoitettu vuonna 1854 vastaukseksi Yhdysvaltojen halulle ostaa intiaanien maita lupaamalla heille reservaatin alueelta. Kirjetta pidetaan yhtena maailman kauneimmista ja syvallisimmista teksteista luonnon puolustamiseksi. Alhaalla olen lainannut osia kirjeesta. Se puhukoon puolestaan:
(HUOM! Teksti on minun ERITTAIN vapaa suomennokseni, espanjan kieliseen tekstiin linkki lopussa)

“Suuri paallikko Washingtonista on saattanut meidan tiedoksemme hyvien sanojen saattelemana, etta haluaa ostaa meidan maitamme. Olemme erittain kiitollisia tasta huomionosoituksesta, koska tunnemme liiankin hyvin sen vahaisen tarpeen, jota han tuntee meidan ystavyyttamme kohtaan. Haluamme harkita tarjousta, koska tiedammme myos liian hyvin, etta jos emme niin tekisi, valkonaamat riistavat meilta maat tuliaseiden kanssa."

“Mutta, kuinka voitte ostaa tai  myyda taivasta tai maan lampoa. Tama ajatus vaikuttaa meista oudolta. Ei ilman viileys, saatika veden kimmallus ole meidan omaisuuttamme. Kuinka ne voisivat olla ostettavissa? Teidan tulisi tietaa, etta jokainen pala tata maata on pyhitetty minun kansalleni. Vihrea lehti, hiekkainen ranta, metsan utu, aamurusko puiden valissa, hyonteiset.. ovat kansani pyhia kokemuksia ja muistoja. Valkoisen miehen kuolleet unohtavat maansa kun aloittavat matkansa halki tahtien. Sita vastoin meidan kuolleemme eivat ikina etaanny aiti maasta. Olemme osa hanta ja tuoksuva kukka, kauris, hevonen ja majesteetillinen haukka ovat veljiamme. Jyrkat kalliot, kosteat niityt, hevosen kehon lampo ja ihminen: kaikki kuuluvat samaan perheeseen."

“Joissa ja puroissa virtaava kristallinkirkas vesi ei ole pelkastaan vetta. Se edustaa myos esi-isiemme verta. Jos moisimme sen teille, teidan tulisi muistaa sen pyhyys ja opettaa se myos lapsillenne. Joet ovat myos veljiamme, sille ne vapauttavat meidat janosta, kannattelevat meidan kanoottejamme ja antavat meille kalaa. Sen lisaksi, jokainen taianomainen kirkkaan veden heijastus jarvissa kertoo tarinaa meidan vakemme menestyksista ja muistoista. Veden solina on isoisani aani. Kylla, suuri paallikko Washingtonista: joet ovat meidan veljiamme ja rauhoittaa janomme, ovat kanoottimme kannattelijoita ja lastemme ravinnon tarjoajia. Jos myymme maamme teille, teidan tulee muistaa ja opettaa lapsillenne, etta joet ovat veljiamme ja samoin ne ovat teidankin. Siksi niita tulee kohdella samalla hellyydella kuin kohtelisi omaa veljeaan."

“Toki tiedamme, ettei valkoinen mies ymmarra meidan elamantapaamme. On sama, antaako hanelle palan maata taalta vai tuolta, koska han ei nae sita sisaruksenaan, saatika vihollisenaan. Kun han on tehnyt maasta omansa, han riistaa sita ja jatkaa matkaansa... Hanen nalkansa ahmii maata jattaen jalkeensa vain aavikkoa. "

“Tata en voi ymmartaa. Teidan kaupunkinne loukkaa punanaaman silmia. Ehka sen vuoksi, etta olemme villeja, emmeka pysty ymmartamaan sita. Valkoisen miehen kaupungissa ei ole yhtakaan rauhallista paikkaa. Missaan paikassa ei voi kevaalla kuunnella lehtien avautumista taikka hyonteisen siipien aanta. Ehka tama on sen vuoksi, etta olen villi, enka ymmarra asioita hyvin. Kaupunkien melu on loukkaus kuuloa kohtaan. Ja kysyn itseltani: Millainen elama on ihmisella, joka ei pysty kuuntelemaan haikaran yksinaista huutoa tai sammakkojen oista keskustelua balsapuun ymparilla. Olen punanahka, enka pysty ymmartamaan sita..."

“Jos paatamme hyvaksya tarjouksenne, siina tulisi olla yksi ehto: Valkoisen miehen tulee pitaa naiden maiden elaimia kuin veljiaan. Olen villi, enka ymmarra toista tapaa elaa. Olen nahnyt lukemattomia hyljattyja buffaloja madantymassa niityilla, liikkuvasta junasta tulleiden laukauksien tappamana. Olen villi, enka ymmarra kuinka hoyrykone voi merkita enemman kuin buffalo, elain, jonka me tapamme vain tarpeeseen."

“Mita ihminen voi olla ilman elaimia? Jos kaikki elaimet katoaisivat, ihminen kuolisi suuressa yksinaisyydessa. Kaikki mita elaimille tapahtuu, tulee myos pian tapahtumaan ihmisille. Kaikki asiat ovat liitoksissa toisiinsa. Teidan tulisi opettaa lapsillenne mita me olemme opettaneet meidan lapsillemme; etta maa on meidan aitimme. Kaikki mita tapahtuu maalle, tulee tapahtumaan myos maan lapsille. Jos ihmiset sylkevat maahan, sylkevat he itsensa paalle. "

“Yhdesta asiasta olemme erittain varmoja: maa ei kuulu ihmiselle; se on ihminen, joka kuuluu maalle. Kaikki ovat yhdistettyna, kuten perheen yhdistava veri... Ihminen ei punonut elaman juonta. Han on vai yksi langoista. Kaikki hanen tekonsa vaikuttavat aina haneen itseensa. ..

(Kirje lainattu seuraavasta lahteesta (jossa se myos loytyy espanjan kielella): http://maniobrasdelpoder.blogspot.com/2010/12/los-ecologistas-en-cancun.html )