Yhteisömatkailu
Tapa tukea paikallista
Kestava matkailu tuo monien mieleen ensimmaisena ekologiset asiat ja kuinka matkustaa "vihreammin". Tama ei ole ihme, silla koko kestavan kehityksen konseptikin lahti kayntiin ymparistoliikkeena. Matkailu tapahtuu kuitenkin suurimmiksi osin alueilla, joissa vaikutuksia aiheutuu myos muillekin kuin luonnolle. Matkailu tapahtuu jonkun kotona. Ja nama jotkut saavat tuta nahoissaan usein huomattaviakin matkailun aiheuttamia vaikutuksia.
Nama sosiaaliset ja kulttuuriset vaikutukset matkakohteiden paikallisvaestolle eivat nayttaydy yleensa vasta kuin pitempien aikojen kuluessa, ja juuri sen takia, etteivat ne ole niin ilmeisia, myoskaan monella matkailijalla ei ole mitaan hajua koko asiasta.
Koska kestava matkailu on kuitenkin tallainen pyha kolminaisuus, niin sen tulisi luonnonsuojelun lisaksi edistaa paikallisvaeston sosiaalisia oloja seka kulttuurin suojelua. Ja yksi matkailumuoto, milla voitaisiin potentiaalisesti juuri naita sosio-kulttuurisia oloja parantaa, on yhteisomatkailu.
En ole varma onko yhteisomatkailulle (engl. community-based tourism) mitaan virallista maaritelmaa, mutta yleisesti se tarkoittaa matkailua, johon kuuluu vierailu tietyn paikallisyhteison luona tai tietty aktiviteetti, josta turistirahan on tarkoitus hyodyttaa paikallisyhteisoa suoremmin. Paikallisyhteiso yhteisomatkailun tapauksessa tarkoittaa usein alkuperaisvaestoa tai jotain muuta vahemmistoryhmaa omine kulttuurillisine tapoineen. Paamaarana on kuitenkin paikallisten kulttuurin ja sosiaalisten olojen tukeminen ja usein turistin maksamasta hinnasta osa menee tahan tarkoitukseen.
Mainitakseni esimerkkeja, me kavimme Ecuadorin Otavalossa "Runa Tupari"-nimisen jarjeston kautta paivan pituisella reissulla tapaamassa lahialueiden kylayhteisoja, joissa vierailimme muutamien kasityolaisten kotona. Nama kasityolaiset nayttivat meille perinteisia tapoja valmistaa muun muassa olkikoreja ja villalankaa ja vaatteita. Paasimme myos itse kokeilemaan (katso kuva alempana). Lisaksi mukanamme ollut paikallisyhteisoon kuuluva opas kertoi meille paljon yhteison kulttuurista ja elamantilanteesta. Ecuadorissa Quilotoan tulivuorella soimme myos "yhteisoravintolassa". Toinen esimerkki on Huarazista Perusta, tai itseasiassa kaksikin. Ensimmaiseksi vierailimme kaksi paivaa Vicosin maalaiskylassa, jossa meidat "sijoitettiin" yhteen isantaperheeseen. Paasimme nakemaan heidan jokapaivaista elamaansa; ruoanlaittoa, elainten hoitoa jne. Nukuimme turisteja varten ja paikalliseen tyyliin rakennetussa majassa, jottei isantaperheen elama hairiintyisi liiaksi saannollisista vierailevista turisteista. Seuraavana paivana he jarjestivat meille paikallisen juhlan "Pacha Mancan", jossa ruokaa valmistettiin maassa olevien kuumien kivien avulla. Taman tyylinen "homestay" on mukava tapa paasta tutustumaan paikallisiin seka heidan elamaansa oikeassa autenttisessa ymparistossa ja tutustumaan -jos ei enaa nykyaikaiseen- niin ainakin ennen vallinneseen elamantyyliin (ilman sahkoja jne. Tosin suomalaiselle kesamokkihoperolle tama ei mitaan uutta ole..). Toisen Huarazin yhteisomatkailukokemuksemme saimme "Inka Naani"-vaellukseltamme laamalauman kanssa. Yovyimme 2 yota paikallisissa, hyvin eristyksissa vuorilla sijaitsevissa kylissa (kyliin ei ollut minkaanlaisia autoyhteyksia ja toisesta kylasta taytyi taittaa matkaa tunti hevosella paastakseen lahimpaan terveyskeskukseen!) , kolmen paivan kavelyjen valissa. Huarazin retket teimme -kenenkas muunkaan kuin-vapaaehtoistyopaikkamme RESPONSin kautta. Talla yrityksella turistien maksamasta matkan hinnasta menee aina tietty prosenttiosuus yhteisojen "yhteiskassaan", josta ne oletetusti menevat yhteison omien kasien ja demokraattisen paatoksenteon kautta yhteishyodyllisiin projekteihin, kuten koulujen, terveyskeskusten, vesijohtoverkoston rakentamiseen jne. RESPONS markkinoi naita yhteisomatkailuprojekteja ja valittaa heille matkailijat. Usein yritykset auttavat myos antamalla koulutusta matkailuun liittyvista asioista.
Yhteisomatkailu ei ole ongelmaton matkailumuoto ja monet projektit ovat viela lapsen kengissa ja vaatisivat paljon kehitysta. Lisaksi turistituotteen makua ei vierailuissa yhteisojen luona voi olla huomaamatta, mutta olisikin mielestani eparealistista odottaa, etta turistituotteeksi muokattu, jarjestelmallisesti suunniteltu ja ajoitettu vierailu tapahtuisi taysin autenttisissa oloissa.
Talla matkailumuodolla on kuitenkin potentiaalia hyodyttaa paikallisyhteisoja erittain paljon, muun muassa elvyttamalla ja yllapitamalla vanhoja kulttuurisia tapoja, lisaamalla ylpeytta omasta kulttuurista ja parantamalla sosiaalisia oloja turistirahan avulla.
Ja matkailijalle se on erilainen kokemus, joka tuo lahemmas paikallisia ihmisia ja heidan elintapojaan. Se on myos hyvin silmia avaavaa, kun paasee juttelemaan kunnolla paikallisten kanssa ja kuulemaan heidan elamantarinoitaan. Varmasti monet turistit miettivat millaista olisi elaa paiva kuin paikalliset ihmiset, kokea palanen heidan elamaansa. Tallaista kokemusta voi olla vaikea saada muuten kuin yhteisomatkailun avulla. Ainakin minulle, meidan yhteisomatkailuun liittyvat kokemukset taalta Etela-Amerikasta ovat todella "off-the-gringo-trail"-kokemuksia!
LINKKIVINKKI:
Brittilainen jarjesto, jonka sivuilta loytyy paljon tietoa erilaisista matkailun aiheuttamista sosiaalisista ja kulttuurisista ongelmista:
Tourism Concern: http://www.tourismconcern.org.uk/
Kestava matkailu tuo monien mieleen ensimmaisena ekologiset asiat ja kuinka matkustaa "vihreammin". Tama ei ole ihme, silla koko kestavan kehityksen konseptikin lahti kayntiin ymparistoliikkeena. Matkailu tapahtuu kuitenkin suurimmiksi osin alueilla, joissa vaikutuksia aiheutuu myos muillekin kuin luonnolle. Matkailu tapahtuu jonkun kotona. Ja nama jotkut saavat tuta nahoissaan usein huomattaviakin matkailun aiheuttamia vaikutuksia.
Nama sosiaaliset ja kulttuuriset vaikutukset matkakohteiden paikallisvaestolle eivat nayttaydy yleensa vasta kuin pitempien aikojen kuluessa, ja juuri sen takia, etteivat ne ole niin ilmeisia, myoskaan monella matkailijalla ei ole mitaan hajua koko asiasta.
Koska kestava matkailu on kuitenkin tallainen pyha kolminaisuus, niin sen tulisi luonnonsuojelun lisaksi edistaa paikallisvaeston sosiaalisia oloja seka kulttuurin suojelua. Ja yksi matkailumuoto, milla voitaisiin potentiaalisesti juuri naita sosio-kulttuurisia oloja parantaa, on yhteisomatkailu.
En ole varma onko yhteisomatkailulle (engl. community-based tourism) mitaan virallista maaritelmaa, mutta yleisesti se tarkoittaa matkailua, johon kuuluu vierailu tietyn paikallisyhteison luona tai tietty aktiviteetti, josta turistirahan on tarkoitus hyodyttaa paikallisyhteisoa suoremmin. Paikallisyhteiso yhteisomatkailun tapauksessa tarkoittaa usein alkuperaisvaestoa tai jotain muuta vahemmistoryhmaa omine kulttuurillisine tapoineen. Paamaarana on kuitenkin paikallisten kulttuurin ja sosiaalisten olojen tukeminen ja usein turistin maksamasta hinnasta osa menee tahan tarkoitukseen.
Mainitakseni esimerkkeja, me kavimme Ecuadorin Otavalossa "Runa Tupari"-nimisen jarjeston kautta paivan pituisella reissulla tapaamassa lahialueiden kylayhteisoja, joissa vierailimme muutamien kasityolaisten kotona. Nama kasityolaiset nayttivat meille perinteisia tapoja valmistaa muun muassa olkikoreja ja villalankaa ja vaatteita. Paasimme myos itse kokeilemaan (katso kuva alempana). Lisaksi mukanamme ollut paikallisyhteisoon kuuluva opas kertoi meille paljon yhteison kulttuurista ja elamantilanteesta. Ecuadorissa Quilotoan tulivuorella soimme myos "yhteisoravintolassa". Toinen esimerkki on Huarazista Perusta, tai itseasiassa kaksikin. Ensimmaiseksi vierailimme kaksi paivaa Vicosin maalaiskylassa, jossa meidat "sijoitettiin" yhteen isantaperheeseen. Paasimme nakemaan heidan jokapaivaista elamaansa; ruoanlaittoa, elainten hoitoa jne. Nukuimme turisteja varten ja paikalliseen tyyliin rakennetussa majassa, jottei isantaperheen elama hairiintyisi liiaksi saannollisista vierailevista turisteista. Seuraavana paivana he jarjestivat meille paikallisen juhlan "Pacha Mancan", jossa ruokaa valmistettiin maassa olevien kuumien kivien avulla. Taman tyylinen "homestay" on mukava tapa paasta tutustumaan paikallisiin seka heidan elamaansa oikeassa autenttisessa ymparistossa ja tutustumaan -jos ei enaa nykyaikaiseen- niin ainakin ennen vallinneseen elamantyyliin (ilman sahkoja jne. Tosin suomalaiselle kesamokkihoperolle tama ei mitaan uutta ole..). Toisen Huarazin yhteisomatkailukokemuksemme saimme "Inka Naani"-vaellukseltamme laamalauman kanssa. Yovyimme 2 yota paikallisissa, hyvin eristyksissa vuorilla sijaitsevissa kylissa (kyliin ei ollut minkaanlaisia autoyhteyksia ja toisesta kylasta taytyi taittaa matkaa tunti hevosella paastakseen lahimpaan terveyskeskukseen!) , kolmen paivan kavelyjen valissa. Huarazin retket teimme -kenenkas muunkaan kuin-vapaaehtoistyopaikkamme RESPONSin kautta. Talla yrityksella turistien maksamasta matkan hinnasta menee aina tietty prosenttiosuus yhteisojen "yhteiskassaan", josta ne oletetusti menevat yhteison omien kasien ja demokraattisen paatoksenteon kautta yhteishyodyllisiin projekteihin, kuten koulujen, terveyskeskusten, vesijohtoverkoston rakentamiseen jne. RESPONS markkinoi naita yhteisomatkailuprojekteja ja valittaa heille matkailijat. Usein yritykset auttavat myos antamalla koulutusta matkailuun liittyvista asioista.
 |
| Opettelemassa kaislamaton tekemista. Otavalo, Ecuador |
Yhteisomatkailu ei ole ongelmaton matkailumuoto ja monet projektit ovat viela lapsen kengissa ja vaatisivat paljon kehitysta. Lisaksi turistituotteen makua ei vierailuissa yhteisojen luona voi olla huomaamatta, mutta olisikin mielestani eparealistista odottaa, etta turistituotteeksi muokattu, jarjestelmallisesti suunniteltu ja ajoitettu vierailu tapahtuisi taysin autenttisissa oloissa.
Talla matkailumuodolla on kuitenkin potentiaalia hyodyttaa paikallisyhteisoja erittain paljon, muun muassa elvyttamalla ja yllapitamalla vanhoja kulttuurisia tapoja, lisaamalla ylpeytta omasta kulttuurista ja parantamalla sosiaalisia oloja turistirahan avulla.
Ja matkailijalle se on erilainen kokemus, joka tuo lahemmas paikallisia ihmisia ja heidan elintapojaan. Se on myos hyvin silmia avaavaa, kun paasee juttelemaan kunnolla paikallisten kanssa ja kuulemaan heidan elamantarinoitaan. Varmasti monet turistit miettivat millaista olisi elaa paiva kuin paikalliset ihmiset, kokea palanen heidan elamaansa. Tallaista kokemusta voi olla vaikea saada muuten kuin yhteisomatkailun avulla. Ainakin minulle, meidan yhteisomatkailuun liittyvat kokemukset taalta Etela-Amerikasta ovat todella "off-the-gringo-trail"-kokemuksia!
LINKKIVINKKI:
Brittilainen jarjesto, jonka sivuilta loytyy paljon tietoa erilaisista matkailun aiheuttamista sosiaalisista ja kulttuurisista ongelmista:
Tourism Concern: http://www.tourismconcern.org.uk/
Comentarios
Publicar un comentario