Valimainostus

Kylmä yhteiskunta

Suomessa sekä muissa länsimaissa, jotka elävät vauraudessa ja yltäkylläisyydessä, esiintyy paljon masentuneita ja hukassa olevia ihmisiä. Melkein kaikilla on lähipiirissään ihminen, joka on kärsinyt 

joko burn-out:in, masennuksen tai muuten vaan selittämätöntä ahdistusta tai huonoa oloa. Useat tuntevat henkilön, joka on ottanut ja lähtenyt asumaan ulkomaille johonkin lämpimään maahan ajatuksenaan perustaa rantabaarin tai jonkin muu vastaavan, pääasiallisesti rennon ja stressittömän tavan saada elantonsa ja viettää päivänsä. Kutsun tällaisia ihmisiä onnellisuuspakolaisiksi. He ovat päättäneet hypätä pois oravanpyörästä, jonka ovat huomanneet pääosin tuottavan stressiä, ahdistusta ja uupumusta. Ja vaikka oravanpyörässä ehkä tienaa hyvän elannon, he ovat huomanneet ettei mitkään maailman tavarat, materia tai titteli pysty kompensoimaan menetettyä huolettomuutta, virkeyttä ja iloa.

Ei ihmekään, että monet lähtevät etsimään onneaan toisesta sijainnista. Ei tarvitse, kuin vilkaista ympärilleen huomatakseen, että elämme hyvin negatiivisessa ja välinpitämättömässä ilmapiirissä. Teemme asioita, jotka ovat oikesti ihmisluontomme vastaisia. Oletko esimerkiksi huomannut, että kun autat toisia ihmisiä, esimerkiksi avaat oven lastenrattaita työntävälle tai annat edessäkulkevalta pudonneet hanskat takaisin hänelle, sinulle tulee hyvä olo? Pystytkö kuvittelemaan mielessäsi vastaavan skenaarion, jossa huomaat nämä tilanteet ja tiedät, 

mikä olisi oikea toimintamalli, mutta et tee niin, koska ajattelet, ettei se ole sinun asiasi tai ujostelet. Tunnet silloin sisälläsi pientä sisäistä ristiriitaa. Tällainen sisäinen ristiriita vallitsee sisällämme joka päivä useista eri syistä. Tiedämme esimerkiksi, että tuotantoeläimiä kasvatetaan ja kohdellaan äärimmäisen julmalla ja luonnonvastaisella tavalla (miltä esimerkiksi sinusta tuntuisi, jos sinun vauvasi vietäisiin sinulta heti syntymän jälkeen tai eläisit elämäsi häkissä?), mutta silti juomme maitoa litratolkulla ja syömme luonnottoman suuria määriä lihaa. Tiedämme myös, että vanhainkodit

eivät ole unelmapaikkoja kenellekään viettää viimeisiä päiviään, mutta silti laitamme vanhuksemme niihin ja käymme katsomassa kerran vuodessa. Naapureita ei tervehditä, eikä kadulla hymyillä vastaantulijalle. Ihmisten arvo mitataan hänen koulutuksensa tai työnsä perusteella. Kiireisen elämän keskellä haetaan lohtua ruoasta, joka ei ole enää ole terveellistä ja länsimaissa useat ovat ylipainoisia, mutta aliravittuja mm. ruoan ravinnepitoisuuksien tippuessa tehomaatalouden myrkkyjen myötä sekä valmisruokien ja "roskaruoan" kuluttamisen myötä. Luontoa saastutetaan ja tuhotaan ja tilalle luodaan epäluonnollisia ympäristöjä, joiden uskotaan olevan tehokkaampia, viihtyisempiä ja 

terveellisempiä. En edes ala puhua kännyköiden ja muiden mobiililaitteiden pakonomaista räpläämistä, jotta ei tarvitsisi kokea todellisuutta taikka kommunidoida kenenkään kanssa kasvotusten. Emme siis ainoastaan kohtele toisia, luontoa ja eläimiä huonosti, mutta laiminlyömme myös itseämme ja terveyttämme. Tätä huonoa oloa sitten puramme valittamalla. Valittaminen tuntuu olevan kulttuurissamme jo niin yleistä, ettei kukaan edes huomaa sitä, helpompi on vain yhtyä valitusvirteen. Valittaminen on kuitenkin hyvin negatiivista energiaa ja sillä on suuri vaikutus yleiseen ilmapiiriin ja omaan hyvään oloon.

Miten tähän on tultu? Yhtenä suurimmista syistä pidän lempisyntipukkiani kapitalismia, joka kannustaa suurempaan kerskakulutukseen ja materialismiin, väärien arvojen perässä juoksemiseen ja ennen kaikkea onnen etsiminen ulkoisista asioista, ei sisältä. Menemättä yhtään syvällisemmin 

tähän aiheeseen, tuon ennemmin esimerkkejä sen lieveilmiöistä.

Yksi korjausliikeen tarvitseva asia on mielestäni luontoyhteyden palauttaminen. Olemme etääntyneet luonnosta, mikä on ajanut meitä elämään vielä epäterveellisemmällä tavalla. Ajattelemme,

että hallitsemme luontoa ja olemme erillisiä kaikesta, jopa toisistamme. Emme näe, että olemme vain pieni osa tätä kaikkea, luonnon osa ja yhteydessä aivan kaikkeen ympärillämme olevaan. Käytämme luonnonresursseja ahneesti ja itsekkäästi epäkestävällä tavalla. Olemme pyrkineet luomaan oman synteettisen maailmamme, jota pidämme parempana ja ennen kaikkea tehokkaampana. Yksi esimerkki tästä on luonnollisten parannuskeinojen unohtaminen ja ihmisen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtiminen (fyysinen, psyykkinen, henkinen). Esimerkkinä omasta elämästäni; Minulla nousi niskakarvat pystyyn, kun vein poikani flunssan vuoksi lääkäriin, joka totesi, että korvat punoittavat vähän, mutta se voi mennä ohi itsestään ajan kanssa. Hän kuitenkin kysyi, haluaisinko antibiootit varmuuden vuoksi ja kysyi vielä onko poikani päivähoidossa eli tarvitseeko hänen parantua nopeasti "työkykyiseksi". Miksi haluaisin, että pojalleni syötetään turhaan vahvoja antibiootteja? Tätäkö tehokkuusyhteiskunta vaatii? Samalla tavalla miljardeja takova lääketeollisuus 

hyötyy lääkkeiden syytämisestä vanhuksille tai esimerkiksi mielenterveysongelmista kärsiville. Halvempaa ja "tehokkaampaa" kuin kokonaisvaltainen hoito ja ihmisläheinen lähestymistapa, jossa ihminen auttaa ja tukee toista parantumaan.

Yhteiskunnassamme on vallalla käsitys, jossa asioita saadaan aikaan vaan raatamalla kovasti ja uhraamalla kaiken työn ja uran vuoksi. Työ ennen huvia. Monet esimerkiksi haaveilevat perheestä ja perhe-elämästä, mutta sen saatuaan huomaavat viettävänsä käytännössä hyvin vähän aikaan lastensa kanssa ruuhkavuosien tohinassa. Tai ottavat paremmin palkatun työn ansaitakseen enemmän rahaa pystyäkseen vaikka harrastamaan suosikkialajiaan tai matkustelemaan, mutta huomaten, että käytännössä heille ei jää ikinä aikaa siihen, koska työ vie kaiken ajan ja mehut. Kun pysähtyy

miettimään, mitkä ovat omat arvot, ne itselle tärkeät asiat elämässä, ottaa jo ratkaisevan askeleen kohti hyvinvointia. Kun pystyy elämään arvojensa mukaista elämää, aiemmin mainitsemani sisäinen ristiriita myös vähenee ja useissa tapauksissa poistuu kokonaan ja tunnet enemmän hyvää oloa. 

Loppujen lopuksi, elämän tärkeimmät asiat löytyvät perustarpeiden (ruoka, suoja jne.) täyttämisen jälkeen hyvin perustavanlaatuisista asioista. Tuntea iloa ja ihmislämpöä, löytää inspiraatioita

ja pystyä toteuttamaan niitä sekä auttaa ja palvella toisia ihmisiä ja luontoa. Mistä haluat, että muut ihmiset muistavat sinut? Tehokkaana? Rikkaana? Uranaisena/miehenä? Vai ennemminkin 

lämminsydämisenä, avuliaana ja luotettavana, aurinkoisena ihmisenä? Kukaan ei tuskin muistele sitä kuinka paljon erilaisia merkkivaatteita sinulla oli tai kuinka monta ylennystä sait, ennemmin he muistavat kuinka hauskoja hetkiä teillä oli yhdessä tai kuinka tarjosit aina olkapään kun sille oli tarvis. 

Vaikka nyt sorruin tässä tekstissäni valitsemana negatiivisen lähestymistavan, tarkoitukseni ei suinkaan ole lannistaa, vaan päinvastoin tuoda esiin asioita, joita muuttamalla on mahdollista tuoda hyvää oloa elämäämme. Korjausliikkeet alkavat hyvin pienistä asioista, kuten siitä, että valitset aamulla hymyn kasvoillesi tai päätät sanoa vain positiivisia kommentteja työkavereillesi / lapsillesi / puolisollesi huomauttelujen sijaan. Kun pyrit päivä päivältä pienentämään ja poistamaan sisäistä ristiriitaa aiheuttavia asioita elämästäsi, hyvinvointisi kasvaa. Askel askeleelta. Jokainen päivä

on uusi mahdollisuus..