Kestävästi matkalla

Nyt halusin kirjoittaa meille kaikille niin mieluisasta aiheesta kuin RUOASTA. Ja mitenko tama liittyy kestavaan matkailuun...ööö...vaikkapa niin, etta jotta me matkailijat jaksaisimme kiertaa ahkerasti nahtavyyksista toiseen, tulee meidan voida hyvin, mika edellyttaa, etta myos syomme hyvin. No okei melkoinen aasinsilta. Vaikka ruoka ei SUORANAISESTI kuulu kestavan matkailun yleisimpiin aiheisiin, niin se kyllakin kuuluu enemman kuin paljonkin kestavaan kehitykseen, lahinna ruoan tuottamiseen liittyvien kysymysten osalta. Joten pitemmitta selittelyitta kaykaamme kiinni aiheeseen: Mita suuhun pistammekaan? Jalleen kerran loysin mehukkaita juttuja eraasta samaisesta aikakausilehdesta (kaikki kunnia Eco Chamanica-lehdelle hyvista juttuvalinnoistaan!). Juttu kertoi terveellisesta ruoasta, seuraavassa niita siis lainaillen. "Vuonna 1930 Pohjois-Amerikkalainen hammaslaakari teki mielenkiintoisen tutkimuksen, jossa pyrki loytamaan karieksen aiheuttajan. Han j...

“...On kaikki sinulle vain omaisuutta Ja valtaat nimiin kaiken minkä näät; Vaan tiedän, jokaisella olennolla Elämä ja henki on sisällään. On mielestäsi ihmisiä aina vain kaltaisesi eikä kukaan muu: Vaan katso joskus silmiin muukalaisen onni uusi kohdallasi toteutuu. Ja sä kuuletko jo suden huudon täyden kuun? Sen miksi ilveskissa naurahtaa? Voitko laulaa äänin jylhän isä vuoren Värit tuulen pystytkö sä maalaamaan, Värit tuulen pystytkö sä maalaamaan. Käy juosten pitkin näitä metsäteitä ja maista marjat maan ja auringon Voit kieriskellä rikkauksissa aina, huomaat sen mikä niiden arvo on. On veljiäni sade sekä tuuli ja ystäväni luodut metsien. On kaikki täällä yhteydessä kaikkeen joka tietä elämän käy kulkien. Käy näin puumme korkeuksiin, jos ne kaadetaan, jää tyhjä taivas vaan...“ (Laulu Tuulen varit) Varsinkin Perussa ja Boliviassa saimme kuulla paljon alkuperaiskansojen "konseptista", josta mielestani muidenkin voisi olla todella hyodyllista ott...

Jain viela miettimaan, etta mielestani on kuitenkin jotain, mita KAIKKI voivat tehda kerjaamista ja kerjalaisia kohdatessaan. Tama on: Kohdella heita kunnioittavasti. Kohdella heita ihmisina. Talla tarkoitan sita, ettei heita tarvitse karttaa kadulla ihan kuin he kantaisivat ruttoa, tai olla heille toykea kun he tulevat "hairitsemaan" sinun kolmen ruokalajin luksusillallistasi terassiravintolassa. Monesti katse voi kertoa enemman kuin tuhat sanaa, ja voin vain kuvitella kuinka paljon vihaisia ja paheksuvia katseita kerjalaiset saavat osakseen. On jo varmasti tarpeeksi noyryyttavaa kerjalaisille, etta he joutuvat alentumaan likaisille kaduille anelemaan ohikulkevilta ihmisilta apua. Kaiken hieman erilaisen kummaksuminen on varmasti melko vaistonvarainen ja luonnollinen reaktio meille ihmisapinoille, mutta kaytostaan voi aina yrittaa muuttaa kun sita tiedostaa. En itsekaan ole tassa puhdas pulmunen ja huomaan monesti kuinka laum...

Tama on asia, josta en paase yli enka ympari. Joka kerta kerjalaisia kaupungeissa kohdatessani, unohdan aiemmin muodostamani jarkiperustelut siihen, miten tulisi toimia. Onko tassa asiassa "oikeaa" tapaa toimia? Tiedan, etta antaminen ei ole millaan tavalla pitkaaikainen apu kerjalaiselle, ja pahimmassa tapauksessa rahan/ruoan/tavaran antaminen "passivoittaa" ihmisia niin, etteivat he ikina pyri hankkimaan itselleen kestavampaa elinkeinoa. Viela pahemmassa tapauksessa kerjalaiset ovat rikollisliigojen "palveluksessa" ja nama laittavat esimerkiksi naisia ja vanhuksia kadulle antaen heille pienia lapsia mukaan, kaikki mahdollisimman koyhiin ja likaisiin vaatteisiin puettuina. Sen periaatepaatoksen olen tehnyt, etten kannusta millaan tavalla lasten kerjaamista. Heilla on viela mahdollisuuksia elamassaan, sita vastoin kuin vanhoilla ihmisilla. Eras Ecuadorilainen hostelli suositteli vihkosessaan kerjaavien lasten kohdalla ...

Viela palatakseni tuohon edelliseen laakekasvi-aiheeseen.. taalta loytyy tietoa muutaman meillekin tutun yrtin parantavista ominaisuuksista: http://www.herbosus.fi/carmolisInfoa.htm